Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä, kun osuustoiminta näytti olevan menettämässä otteensa. Juppivuosien pörssihuuma, kvartaalitalouden nousu ja ”isännättömän rahan” leima sysäsivät osuuskuntia syrjään julkisesta keskustelusta 1980 ja -90-luvuilla.

– Silloin oli muodikasta puhua omistaja-arvosta ja markkinakurista. Osuustoiminnallinen pääoma nähtiin laiskana, koska sitä ei mitattu pörssin hinnoin. Moni uskoi, ettei tällainen malli voi menestyä modernissa taloudessa, Tradekan toimitusjohtaja Perttu Puro pohtii.

Tuolloin yksityistäminen, tehokkuus ja markkinaehtoisuus nähtiin ainoina edistyksen mittareina. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden vapautuminen oli tehnyt pörssistä uuden kasvun symbolin. Eivätkä osuuskunnat itsekään halunneet korostaa osuustoiminnallisia juuriaan.

– Kun maailma ympärillä heilahtelee, tällainen malli alkaa näyttää jälleen järkevältä, Puro sanoo.

Hän näkee tässä myös kilpailuedun.

– Kun yhteiskunta etsii luotettavia kumppaneita rakentamaan kestäviä palveluja, osuustoiminnallinen yritys on luonnollinen vaihtoehto. Me olemme osa yhteiskuntaa, emme sen ulkopuolinen sijoituskohde.

Taloudellinen menestys kytkeytyy osuuskuntien yhteiskunnalliseen rooliin. Osuustoimintayritykset investoivat palveluverkostoihin, ja jotkut niistä ovat päätyneet markkinajohtajiksi. S-ryhmä hallitsee päivittäistavarakauppaa. OP Pohjola, entinen OP Ryhmä, puolestaan on maan suurin finanssialan toimija.

Suomessa toimii noin 3 500 osuustoimintayritystä. Ne tarjoavat 5,5 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 42 miljardia euroa.

Osuustoiminnan yritysmuotoja ovat osuuskunta, osuuspankki ja keskinäinen vakuutusyhtiö. Osuustoiminnan luonteeseen kuuluu jäsenistön edun ja ta­loudellisen menestyksen yhdistäminen – puhutaan siis osuustoiminnan kaksoisroolista.

Osuustoiminnalla on erilaiset kannustimet kuin sijoittajaomisteisilla yrityksillä. Pörssiyhtiö tavoittelee voittoa markkinoilta ja rahoitusta sijoittajilta, mikä ohjaa näiden yritysten strategista päätöksentekoa.

Osuuskunnassa omistaja ja asiakas ovat usein sama henkilö. Jäsenet hyötyvät osuuskunnasta monin eri tavoin ja pääosin muuten kuin sijoitetulle pääomalle kertyvällä tuotolla.

Puro ei silti romantisoi mallia.

– Kyllä vastuuttomasti voi toimia osuustoiminnassakin. Mutta malli luo puitteet, joissa pitkäjänteisyys ja yhteinen hyöty ohjaavat tekemistä.

Tradekan tarina on uniikki mutta kuvaava esimerkki siitä, että suomalainen osuustoiminta on muuttunut aikojen saatossa. Se on kulkenut läpi sotavuosien, jälleenrakennuksen, kulutuksen kasvun ja 1990-luvun myllerryksen – ja muuttunut moneen kertaan matkalla.

Jos aikanaan Osuusliike Elanto ja Tradeka olivat näkyvä osa arjen vähittäiskauppaa, nykyinen Tradeka on hyvin toisenlainen yritys. Se ei enää myy maitotölkkejä tai kahvipaketteja, vaan toimii omistajana, sijoittajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana – kuitenkin yhä osuustoiminnallisella logiikalla.

Tradeka oli pitkään yksi suomalaisen vähittäiskaupan kivijaloista, joka tunnettiin muun muassa Valintataloista ja Siwoista. Tradekan edeltäjä Eka-yhtymä oli vielä 1980-luvulla Suomen suurimpia yrityksiä, mutta päätyi 1990-luvun lamassa yrityssaneeraukseen. Loppujen lopuksi Tradekan kauppatoiminnot myytiin, ja Elanto fuusioitui HOK:n kanssa. Päivittäistavarakaupasta luopuminen pakotti etsimään uuden identiteetin, ja se löytyi vähitellen sijoittamisesta ja omistajuudesta.

– Se oli pitkä prosessi. Meidän piti miettiä, mitä osuustoiminta meille Tradekassa tarkoittaa, jos ei ole enää myymälöitä. Miten voidaan olla yhteiskunnallisesti vaikuttava, kun ei olla kuluttajan arjessa samalla tavalla läsnä kuin ennen, Puro sanoo.

Tradekan taloudellinen toiminta jakautuu tänä päivänä kahteen päälinjaan. Ensimmäinen on saanut otsikokseen ”Omista ja kehitä”, joka tarkoittaa pitkäjänteistä omistajuutta kotimaisissa palveluyrityksissä.
Toisen nimi on ”Sijoita ja turvaa”. Sen tavoitteena on vakaa ja vastuullinen sijoitustoiminta, jolla rahoitetaan tulevaisuuden hankkeita ja jäsenhyötyjä.

”Omista ja kehitä” -koriin kuuluu useita suomalaisille tuttuja yhtiöitä. A-Katsastus vastaa ajoneuvojen katsastus- ja ajokorttipalveluista – alalla, jossa luotettavuus ja viranomaisyhteistyö ovat kaiken ydin. Lehtipiste puolestaan huolehtii siitä, että aikakauslehdet ja iltapäivälehdet tavoittavat lukijat eri puolilla maata. Onni toimii hoiva- ja terveyspalveluissa – kasvavalla alalla tarvitaan pitkäjänteistä, eettistä omistajuutta. Restelin alla on laaja kirjo ravintolaketjuja, kuten Burger King, Rax Buffet, Taco Bell ja Classic Pizza.

– Välillä kysytään, että mitä tekemistä tällaisilla pikaruokaketjuilla on meidän arvojemme kanssa. Mutta ne ovat osa laajaa kokonaisuutta, Puro sanoo.

– Meillä on siellä mukana sekä kansainvälisiä brändejä että kotimaisia konsepteja. Ravintolabisneksessä skaala ja tunnettavuus ovat tärkeitä. Me haluamme olla siellä, missä suomalaiset syövät, ei vain siellä, missä se näyttää hyvältä vuosikertomuksessa.

Hän muistuttaa, että Restel ei ole pelkästään pikaruokaa: sen liiketoimintaan kuuluu myös ruokaravintoloita, kuten Oopperan, Jyväskylän Paviljongin ja Tanssitalon ravintolapalvelut. Tänä vuonna joukkoon ovat liittyneet Casinon ja Paasitornin ravintolat sekä uusimpana Veikkaus Arena. Tradeka toimii myös rahoittajana Veikkaus Areenan ostaneessa kotimaisessa omistajakonsortiossa.

– Meillä on tietysti Arenassa iso liiketoimintaintressi, mutta koimme myös tärkeäksi olla edesauttamassa Arenan saamista kotimaiseen omistukseen.

Myös maailmalla on noussut uutta kiinnostusta osuustoimintaa kohtaan. Osuustoiminnallinen lähestymistapa soveltuu hyvin nykyaikaiseen elämäntapaan, sillä se mahdollistaa ihmisten aktiivisen osallistumisen palveluiden kehittämiseen omien arvojensa mukaisesti. On syntynyt ruoka- ja päiväkotiosuuskuntia. Britanniassa osuuskuntakoulut ovat yleistyneet uutena vaihtoehtona, sillä yksityiskoulujen korkeat kustannukset ovat monille perheille haastavia, myös hyväpalkkaisille.

Tradekassakin katse on siirtynyt palvelualoille, joissa tarvitaan luottamusta, pitkäjänteisyyttä ja inhimillistä kosketusta – ennen kaikkea hoivaan. Tradekan omistama Onni on esimerkki siitä, miten osuustoiminnallinen omistajuus sopii sääntelyvaltaisiin ja yhteiskunnallisesti tärkeisiin palveluihin.

– Hoiva on ala, jossa ei voi juosta nopeimman tuoton perässä. Tarvitaan pysyvyyttä ja vastuullista omistajuutta. Siihen tämä malli sopii hyvin, Puro sanoo.

Osuustoiminta voi myös vastata paremmin väestön ikääntymisen haasteeseen. Kun tavoitteena ei ole pikavoitto, hoivapalveluja voidaan rakentaa pitkäjänteisesti, laadun ja työntekijöiden hyvinvoinnin ehdoilla.
Puro näkee näissä yhtiöissä osuustoiminnan arvopohjan jatkumon.

– Me olemme mukana yrityksissä, jotka palvelevat yhteiskunnan perusrakenteita. Siinä mielessä olemme yhä osa arkea, vaikka emme ole enää ruoka­kaupassa.

Toinen puoli Tradekan toimintaa on sijoitussalkku, jota hoidetaan pitkän aikavälin vakaustavoitteilla. Varat on hajautettu laajasti: osakkeisiin, korkoinstrumentteihin ja epälikvideihin sijoituksiin, kuten pääomarahastoihin ja kiinteistöihin.

Sijoittaminen ei ole pelkkää tuoton maksimointia, vaan vastuullista omistajuutta. Tradeka on sitoutunut YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin ja tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Tradeka ei kuitenkaan halua olla pelkästään poissulkemisen logiikassa, vaan tavoitteena on vaikuttaa yritysten kehitykseen aktiivisesti omistajana.

– Jos kaikista ongelmallisista yhtiöistä lähdetään pois, kuka niitä sitten muuttaa. Me uskomme, että vaikuttaminen toimii paremmin kuin vetäytyminen, Puro sanoo.

Tämän ajattelun näkyvin muoto on niin sanottu transitiosalkku, johon on koottu sijoituksia yhtiöihin, joilla on korkea päästövähennyspotentiaali, mutta jotka eivät vielä täytä kaikkia kestävän kehityksen kriteerejä.
Puron mukaan transitiosalkun idea on myös taloudellisesti perusteltu, koska muutoksen keskellä olevat yritykset voivat olla sijoittajalle kiinnostavia, jos muutos onnistuu.

– Yritys siirtyy harmaasta vihreään. Siinä on paitsi yhteiskunnallinen hyöty myös sijoituksellinen järki.

Puro siis näkee transitiosalkun nimenomaan vaikuttamisen välineenä – keinona tehdä pääomasta muutoksen vipuvarsi.

– Me haluamme olla mukana muuttamassa, ei vain palkitsemassa valmiiksi täydellisiä, Puro tiivistää.

Tradeka jakaa vuosittain osan tuotostaan takaisin yhteiskuntaan lahjoitusten ja jäsenetujen muodossa. Osa voitosta käytetään myös tuotto-osuuksien korkoihin jäsenille. Loput sijoitetaan uudelleen yhtiöihin ja hankkeisiin, jotka vahvistavat osuuskunnan pitkän aikavälin kestävyyttä.

– Se, mitä me teemme, on hyvin perinteistä osuustoimintaa uudessa muodossa. Tuotto ei päädy yksittäiselle omistajalle, vaan palaa yhteiseksi hyödyksi – palvelujen kehittämiseen, sijoituksiin ja yhteiskunnallisiin tekoihin, Puro sanoo.

– Osuustoiminta elää ajassa, mutta sen perusajatus ei muutu. Meidän tehtävämme on tuottaa hyötyä jäsenille ja yhteiskunnalle. Se voi tarkoittaa eri asioita eri vuosikymmeninä, mutta periaate on aina sama.

Osuustoiminnan valtavalla suosiolla on kääntöpuolensa. Jäsenillä on periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa yrityksen suuntaan, mutta mitä tapahtuu, kun jäsenmäärät kasvavat sadoistatuhansista miljooniin? Onko osuustoiminta kasvanut jo niin suureksi, että sen perusajatus – jäsenen todellinen vaikutusvalta – on hämärtynyt?

– On totta, että monelle jäsenyys on arkipäiväistynyt. Se näkyy kortissa ja bonuksissa, mutta liian harva pysähtyy miettimään, mitä jäsenyys oikeasti tarkoittaa, Puro sanoo.

– Se on ehkä meidän koko kenttämme suurin haaste – miten tehdä omistajuudesta jälleen näkyvää ja merkityksellistä.

Suurissa osuuskunnissa omistajuus on usein muuttunut käytännössä asiakkuudeksi. Jäsenkortti toimii kuin kanta-asiakasohjelma: se tuottaa bonuksia ja etuja, mutta ei välttämättä luo tunnetta yhteisestä päätösvallasta.

Tradekassa on pyritty tekemään jäsenvaikuttamisesta konkreettisempaa. Jäsenet voivat tehdä aloitteita, jotka käsitellään hallinnossa, ja vuosittain järjestetään jäsenäänestyksiä, joissa päätetään esimerkiksi lahjoituskohteista.

– Nämä ovat meidän tapojamme pitää omistajuus elävänä, Puro sanoo.

– Kun jäsen näkee, että hänen äänensä voi ohjata lahjoituksia tai etuja, syntyy tunne osallisuudesta.

Silti suurissa yhteisöissä vain pieni osa jäsenistä aktivoituu. Äänestysprosentit jäävät usein pieniksi, ja moni kokee, että oma panos ei muuta kokonaisuutta.

– Kun yhteisö kasvaa liian suureksi, päätöksenteko etääntyy. Mutta meillä osuuskunnissa jäsenyys ei ole vain äänestämistä – se on myös tapa olla mukana yhteisessä taloudessa.

Osuustoiminnan tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, pystytäänkö jäsenyys tekemään uudelleen näkyväksi. Digitalisaatio ja data tarjoavat tähän uusia keinoja: jäsenille voidaan näyttää, mitä heidän panoksellaan on saavutettu, mihin rahat käytetään ja millaista yhteistä arvoa toiminta tuottaa.

Puro uskoo, että osallistumisen muodot tulevat muuttumaan.

– Perinteinen kokousdemokratia ei enää riitä. Tulevaisuudessa jäsenyys voi olla jatkuvaa vuoropuhelua – aloitteita, kyselyitä, paikallisia projekteja, yhteistä omistajuutta näkyvämmillä tavoilla.